Kaikesta selviää
Luin ääneen parikymmentä minuuttia päiväkirjaani taas jota pidin suljetulla osastolla. “Kuinka vanha olit 13-vuotiaana?” Voin kuvitella että joku hoitaja kysyisi multa tollaista. Pitäisin sitä niin tyhmänä kysymyksenä etten vastaisi mitään. En tajunnut paljoa mun kirjoitteluista tai en jaksa miettiä. Haukun Suomea ja haluan pois sieltä paikasta. Vihaan osaston lääkäriä jne. Toisaalta mässäilen koska ruokahalua nostavat lääkkeet mutta tunnen itseni rasvaiseksi. Mulla on menkat varmaan. Ja ääni on tosi matala kaikesta tupakoinnista. Juon vettä ja mulla on refluksia. Saan kaikki samat vaivat mitä entisellä miehekkeellä oli? Paitsi ehkä verenpaine. Mä otan lunkisti yleensä, en ole mikään raiskaaja ja haukkuja tai muuten psykopaatti narsisti ja syytä siitä temperamenttiani. Siitä podcastin alusta lähti varmaan kaikki mun alkuhöpötykset ja se alkoi suoraan siitä kun aloin lukea. Pöh.
Testailen kaikenlaista moih
On tullut jo pimeää. Datailen tässä vielä. Voileipä kuivuu vieressäni. Löysin hiusöljyä ja vahvaa kortisonivoidetta ihottumaani (joka on tosin mennyt vanhaksi). Voisi miettiä iltapuhteita kohtapuokkii krooh…
Kuka kysyi mun vointia
Kirjoitin vastauskirjeen kirjekamulle. Tulostin yhden viivallisen A4 kirjoituspaperin johon liitin keväisiä kukkia pari kuvaa haaleaksi. Eka sivu liittyi terveyteen, kääntöpuoli rahaan. Sitten leikkasin ja teippasin itse kirjekuoren mallista. Pitäisi käydä kävelyllä Prismassa jonne on pari kilometriä. Mulla on kuitenkin kylki kipeä. Hyvä kun pääsin kynnyksen yli parvekkeelta sisään. Saattaa vaikeuttaa huomista television kantamista ja tv-tason saamista autoon. En maininnut siitä kaverille puhelimessa. Noh. Melko hiljaiseloa ja blogini kitujainen.comissa on aika huonoa. Prisman postissa oisi myös tilaamani Calvin Klein tuoksu. Mietin koko aamun rasvaimua mun leuasta Helsingin klinikalla jossa olen käynyt aiemminkin. Ja katsonut Netflixiä. Sateen mukana on jokin virus joka tappaa ihmisiä. Nuoria näyttelijöitä. Ainakin tuntee olevansa elossa. Levitin toki kylkeen Voltaren geeliä. Kävin kanta.fi ja mulla olisi jotain tabujakin särkyihin reseptillä. Jos tämä huononee huomisesta tai en pysty nukkuu, voisin ottaa lihasrelaksanttia.
Ei sovellettavissa
Nom. nom, nom. Ei ole ranskaa, vaan on se ääni, jonka päästää, kun maiskuttaa ruokaansa. Joitakin tuo ärsyttää. Mä kuulin joskus pieruja kun menin ohi miehistä pyörällä ja se vasta aiheutti ärsyyntymistä sekä skitsoilun. Nomen est omen “nimi on enne” ja silleen. Oispa ruokapornoa. Sen sijaan tuijotan kalenteriin. Elämä kirjaimellisesti haihtuu edestä. Mitähän sitä keksisi? Viikko 17
Säästetään ruoho lehmille
Pesin 10L ämpärin ja sen kannen kloriitilla. Samalla keitin veden kiehuvaksi. Heitin ämpärin pohjalle appelsiinimehua niin että se peittyi. Kuivahiivan sekoitin kylmään vesitilkkaan. Kaadoin kiehuvaa vettä ämpäriin, lisäsin tavallista sokeria ja fariinisokeria. Lisäsin hanavettä, sekoittelin fariinisokerikorppua liukenemaan paremmin. Sitten lisäsin hiivan kädenlämpöiseen sotkuun ja suljin kannen ilmatiiviisti. Kolmen viikon päästä mulla pitäisi olla mietoa viiniä. Tai sitten kolmen päivän päästä rusinaton ja sitruunaton sima. Päätän jos pääsen maistelee… Todennäköisimmin toi räjähtää ja tulvii joka paikkaan, kun siinä ei ole mistä käymiskuplat pääsisi pois. Onpahan nyt tehty. Ehkä jos sen siirtäisi parvekkeelle sen kolmen päivän jälkeen. Veisi kylmäkellariinsa. Auringonvaloa ei toi saa kovin suoraan vaikka keittiönnurkkaan jätinkin. Ehkä siirrän sen 1,5l pulloon ja etsin jostain tyhjän ilmapallon venttiiliksi… kortsukin saattaisi käydä, kuka sen tietää. Elämä on kuin makeaa kotiviiniä; lisätyt kuivat laventelinkukat maistuu kuin olisi heittänyt ruohoa joukkoon.
“Ai niin joo” no sori jos luulin lukijaani lannevanteeksi
Röyh. Mitähän sitä tällä kertaa. Kirjoitin kitujainen blogiin melko laaja-alaisesti ylipäänsä jotakin. Naureskelin “koronayhteiskunta” termilleni ja katsoin pitkästä aikaa uutisia tms ylestä ajankohtaisjuttua ja miten vähän hoitajat saa palkkaa. Tämä on Suomi, ei kukaan saa palkkaa paljoa. Täällä on asiat paremmin silti. Laskekaa monellako tapaa teitä on siunattu… vedenhuolto, jätehuolto. Toimii… vaikka kuka välittäisi mistään. Pieru. Mä unelmoin tänään. Että voisin myydä vappupalloja. Ei tarvisi kun vähän pääomaa ja sit möisi kalliilla niitä lasten vanhemmille tms. Sitä paitsi suurin osa niistä palloista oli aika hienoja. Mä ihastuin jo hattarapalloon. Mutta sitten näin merenneitoja. Kaverille leijuu puhallettava batmani. Vähän Frozeneita… No jooo Vappu on peruttu. Kai noissa yleensä kävisi tuhansia ihmisiä ja nyt on kaikki kielletty. Vähän kuin heliumi, karkaa avaruuteen ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kuuntelin eilen astrofyysikon novellikokoelmaa ja siinä se kertoi heliumista jotain. Puolen tunnin uniajastimella… normi ihminen nukahtaa viidessä. Ja mun pitäisi huomenna herätä ihmisten aikoihin kun olisi mentävä terveysasemalle injektiolle. Toivottavasti ne ei ota vieläkin jotain koronaporukkaa siellä vastaan? Mulla ei ole maskia. Mulla on vaan eräpäivänylittänyt ffp1 suojain joita ostin silloin kun loppusiivottiin tämä kämppä ja kerääntynyt pölyä nurkkiin. Käytin sitä kerran 4vk sit ja ehkä näön vuoksi sen voisi ehkä laittaa. Ketä se suojaisi, mua vai Niin joo mä epiloin sääriä, kainaloita ym leuan alapuolelta ja sit laitoin rasvaa kantapäihin. Tarinan opetus jotain eliniän pituudesta. Mutta siis sit liotin jalkoja hetken laventelijalkakylpysuolojen kanssa. Ja sitten laitoin uudestaan rasvaa. Kyynärpäät tarvii myös ravitsevaa jalkakreemiä kun makaan tässä pöydän päällä ja nojailen ja kirjoittelen hmmm? Ihan kivoja kaikki voimakastuoksuiset voiteet paitsi ne ei ehkä kostuta loppuviimeksi Joku toinen korva meni lukkoon tai muu tinnitus yhtäkkiä. Omituista. Toisaalta. Kirjoitan mitä sattuu. Ja toi leffa loppuu kohta eikä niillä edes ole sitä vauvelia viellä. Paksuna. Nähnyt ton joskus kauan aikaa sitten? Ei parane alkaa nostalgiseksi Elämä on elettävä eteenpäin. Mutta…
Käytös ja asenne sananmukainen
Sen siitä saa kun yrittää saada jotain aikaan. Arjesta tulee lepoa ja sunnuntai pyhitetään kotiaskareille. Tiskasin koko aamun, ehkä jotain tunnin käsin. Tiskattavaa on vieläkin. Oli kyllä kauheat keot astioita mutta sitten kun ne alkaa vallata loppuakin tilaa olohuoneesta, niin jotain alettava tehdä. Valmistavaa ja ehkäisevää, käyttövalmiiksi saattamista. Laiskat ne eniten nerokkaita on kun energiaa kuluu paljon siiihen miten jonkin asian saa helpoiten tehtyä… Pesin mun hiukset ja ne tuoksuu banaanilta ja kookokselta. Oli vähän kuivat joten laitoin banaanimaskin sen uuden banana sampoon lisäksi. Ravitsee hiuksia. Kuivumista odotellessa kiiltäisikö nämä mun kutrit. Pidän nutturalla sellaisella muovisella lenksulla joka muistuttaa vanhanajan kotipuhelimien kierrojohtoja. Sitten pesin pyykkiä, laitoin kuivua. Lounaaksi oli eilen tekemääni makaronilaatikkoa (jauhelihan päiväys 3 vrk mennyt ja sen mukainen) ja jotain vanhoja kalsium ja monivitamiineja ja pari pussia kuitua mitä sain siltä Forever™️ aloe vera myyjältä. Juonut 3 kuppia teetä, loput keksit. Katsonut autistista lääkäriä 1,5 jaksoa ekaa kautta puoliväliä. Sillä on nyt potilaana autistinen poika, tohtori haluaa ostaa kotiinsa 70 tuuman television ja muillakin hahmoilla on sivujuonteensa mutta oli mulla joku kolmaskin huomio? Yksi mielenterveyslääkäri joskus testaili mua ja väitti että mulla on autistinen logiikka, väitti että huijasin sen testeissä. Huolimatta miten johdattelevia kyllä/ei rasti ruutuun edes on. Ainahan mä yhteiskuntaan koitan sopeutua niin eiks se ollutkaan hyvä tulos.. Imuroin ja puhdistin uuninlevyjä ja keittiössä tuoksuu sitruuna astianpesuaine sekä vessassa mäntysuopa. Hiuksia lähtee ihan sairaasti nykyisin aina, saa noukkia ritilöistä joka kerta. Piti kuitenkin kirjoittaa siitä että mitä enemmän saa aikaan niin sitä enemmän näkee hommia miten voisi parantaa elämänlaatuaan. Mun elämänlaatu huononi aamusta kun hs-tauti patti räjähti. Verta oli kaikkialla, voi voi. Pitäisi viedä roskat, heittäisikö parvekkeelta menee kolme lasipurkkia täynnä tumppeja. Huomaan valkoisella pöydällä kaikkea pois pyyhittävää jos ne hinkkaisi. Tekisi mieli keskittyä kirjan lukemiseen pitkästä aikaa välillä. Pe-la meni vähän zombien tappamiseen kun en nukkunut…
Mihin tämä päivä on valunut?
Mikähän ruutuaikani on tänään ollut, tai no siis eilen, onhan nyt jo yli keskiyön mun perjantai vaihtunut lauantaiksi. Zombipelejä ladannut pari monet kerrat yrittänyt uutta tiliä tehdä. Ei onnistunut. Pelaamalla silti saanut lähistölle suojan minne laittaa pelastetut tyypit. Toi Walking Dead: No Man’s Land on joskus jäänyt jumiin 25 tasolle. En ole osannut pelata. Ilmaiset tavarat jäänyt lunastamatta, en ole pelannut tarinalinjan tehtäviä. Pelkästään voimistanut väärää rakennusta eli autoa joka kerää polttoainetta uusiin tehtäviin, sen auton sijaan joka avaa uusia tehtäviä. En ole käyttänyt peliin aikaa, voimistanut hahmoja, kerännyt tavaroita, mutta se mikä tärkeintä etten osannut ole strategisesti tehtäviä läpi tappamatta hahmojani eli kulta mennyt parantamiseen koko ajan vaikka peleissä ei saisi koskaan aikaa nopeuttaa… 4 vuotta sitten joku pelannut läpi youtubeen tuota josta sitten olen ottanut vinkkejä. Vinkkejä koska zombit ei ole samoissa paikoissa enää. Hah? Kävin kaupasta hakemassa persikkacokiksen ja röökiä=täytyy miettiä uudestaan ruokavaliotani. Keitin kahviakin. Nukuttaisipa. Nukuin toisaalta johonkin yhteen saakka. Jokunen outo numero yrittänyt tavoitella, ei mitään tärkeää. Ei pitäisi koskea naamaan mutta leuassa on jokin finni. Selkokieliset uutiset vaihteeksi loppunee kun ei jaksaisi kirjoitella lyhyitä lauseita. CAPS LOCK. Zombeja ja aseita ja sarjakuvahahmoja hohhoijaa näitä pelejä…
Photoshoppailua
Sen lisäksi että tulostin eilen kursiivi tehtäväharjoituksia Pieni merenneito tekstistä kolmetoista sivua, tulostin tänään kirjanmerkin, jonka itse muokkasin kolmesta eri kuvasta. Omaan käyttöön velhoja. Kävin alastonsuomi sivuilla, viikkokausiin… muuttelemassa asetuksia toki. Kaikkien alastomien tyyppien katselun jälkeen, päädyin tunkee joka ruumiinaukkoon jotain ja tyydyttää, itteeni jääkuutiolla katsoessani piirrettyä eläinpornoa. Sitä paitsi, olen sen jälkeen, syöpötellyt iiiiiihan liikaa tuskaillessani omantunnon kanssa millaiset fantasiat mulla on. Painan jo enemmän kuin mitä olen koskaan painanut eli 126 kiloa varmaan lähestyy… toisaalta kaikki on niin epävarmaa ja tupakointi loppuu ja maailma loppuu. Sentään kiharat on melko hienot.
Kursiivia
Karantiinihommia. Käsialan parannusta. Tulostin 13 sivua Pieni merenneito tarinaa siten, että joka toinen rivi on haaleasti kursiivilla jonka päälle kirjoittaa – joka toinen rivi vapaasti kirjoittaa kursiivia. Ihan paska olo tulee tästä mutta kello on jo yli puolenyön ja nukuttaisikin varmaan? Herään kuitenkin aamulla viimeistään 9 ja kello 5 mennessä olen kadonnut TikTokkeihin… jos lukisin kirjaa välissä olisi se edes jotain saavutettu.